Kosketuskohde

Kohteen koskettamisen avulla voidaan myöhemmin opettaa koiralle monia monimutkaisempia asioita. Ennen kaikkea tämä harjoitus on kuitenkin tärkeä kouluttajan taitojen kasvattajana ja naksutinkoulutuksen periaatteiden havainnollistajana.

Kosketuskohde voi olla mikä tahansa esine, jota koira opetetaan koskettamaan kuonollaan. Kun koira on oppinut koskettamaan kohdetta, koiraa voidaan ohjata liikuttamalla kosketuskohdetta. Koira pyrkii koskettamaan kohdetta ja liikkuu samalla haluttuun suuntaan. Näin koira voidaan kohdetta apuna käyttäen ohjata esim. hyppäämään renkaan läpi, pujottelemaan, tulemaan sivulle tai vaikkapa menemään maahan.

Miksi koiraa pitäisi ohjata kosketuskohteen avulla, kun sitä voi ohjata houkuttelemalla esim. makupaloilla? Jos esimerkiksi houkuttelet koiraa makupalan avulla luoksesi, tulet samalla antaneeksi sille valtavan määrän huomiota siinä vaiheessa, jossa se ei vielä ole luonasi. Tulet siis palkinneeksi sitä siitä, että se ei ole vielä luonasi. Houkuttelija myös "paljastaa korttinsa" heti ja koira voi arvioida, että esim. toinen koira on houkuttelevampi kuin sinun tarjoamasi makupala.

Naksutinkoulutuksessa, jota koirakoulussani sovelletaan, ei koiraa houkutella. Koiralle opetetaan sen sijaan, että kannattaa aina tottella, vaikka palkka ei olekaan näkyvillä. Tämä tapahtuu opettamalla koira luopumaan. Ennen kosketuskohteen opettamista käy läpi kohta Luopuminen.

Kosketuskohde voi olla niin kutsuttu "kosketuskeppi", jonka voi tehdä itse kiinnittämällä esim. styrox-pallon 40 cm mittaisen kepin päähän. Koiran on tarkoitus koskea kuonollaan palloon. Kosketuskohde voi myös olla vaikkapa heijastin tai pahvinpala, jotka on puolestaan helppo kiinnittää edelleen esim. käteen, vaatteeseen tai mihin tahansa muuhun esineeseen, paikkaan tai henkilöön, jonka lähelle koiran halutaan menevän.

Ota kymmenen makupalaa saatavillesi esim. pöydälle ja pistä kosketuskohde selkäsi taakse, ettei koirasi näe sitä. Kun olet valmis, ota keppi esiin ja laita se noin 10 sentin päähän koiran kuonosta. Älä liikuta keppiä yhtään. Todennäköisesti koira kiinnostuu uudesta esineestä ja saattaa haistella sitä tai katsoa siihen päin. Sano naksusana koiran kääntäessä päätään kepin suuntaan. Anna makupala heti naksusanan jälkeen. Kun koira syönyt ja kääntää päänsä taas kohteen suuntaan, sano naksusana ja anna taas makupala. Toista kunnes kymmenen makupalaa on syöty ja pistä kohde heti takaisin selkäsi taakse piiloon koiralta. Sano samalla koiralle vapautussana ja pidä tauko.

Mikäli koira ei kiinnostu kohteesta lainkaan, aloita vahvistamalla pienintäkin liikettä joka kohdistuu kepin suuntaan. Jos et pysty palkitsemaan koiraa viiden sekunnin kuluessa, vaadit siltä liian hyvää suoritusta. Palkitse siis aluksi pienikin vilkaisu kohteeseen päin.

Tauolla voit laskea uudet 10 makupalaa valmiiksi ulottuvillesi ja toistaa näitä 10 makupalan jaksoja, kunnes koiran onnistumisprosentti on 80% tai yli. Onnistumiseksi lasketaan joka kerta, kun koira kääntää päänsä kohteen suuntaan heti kun siihen on mahdollisuus. Eli kun koira vähintään 8 kertaa kymmenen makupalan sarjassa toistaa toivotun liikkeen heti saatuaan palkinnon edellisestä, voit nostaa vaikeusastetta.

Seuraava vaihe voi olla, että koira katsoo kohdetta tai jos se tapahtui jo edellisessä vaiheessa, voit palkita kun koira kurkottaa kepin suuntaan. Kun onnistumisprosentti on taas 80% tai yli, voit siirtyä siihen että koiran täytyy koskettaa kohdetta. Jos koira jossain vaiheessa selkeästi ei enää ymmärrä mitä siltä odotetaan, on sinun siirryttävä vaihe taaksepäin ja varmistettava että onnistumisia on tarpeeksi paljon, ennen kuin vaikeutat tehtävää.

Yllämainittua opetustapaa kutsutaan shapingiksi eli käytöksen vähittäiseksi muokkaamiseksi toivottuun suuntaan. Pääasia on pilkkoa suoritus tarpeeksi moneksi välivaiheeksi, jotka johtavat lopulta haluttuun lopputulokseen.

Kun koira osaa koskettaa kohdetta ala vaihdella kohteen paikkaa. Aluksi siirrot voivat olla pieniä, vain 5 cm ylös, alas, tai sivulle päin. Kun koira hallitsee tämän voit voit siirrellä kohdetta yhä pidempiä matkoja. Voit myös tehdä niin, että kohde pysyy paikalla, mutta naksusanan jälkeen makupalan antopaikka vaihtelee.

Vihjeen lisääminen ja yleistäminen
Vihje on se sana tai merkki, joka toiminnolle annetaan nimeksi. Toiminto nimetään eli vihjettä aletaan käyttämään vasta siinä vaiheessa, kun koiran suoritus on sellainen kuin haluat sen olevan lopullisessa muodossaan.

Sano vihjesana juuri ennen kuin koira koskettaa kohdetta. Jos valitset vihjeeksi vaikka "koske" ja koira toistaa liikkeen heti saatuaan palkinnon edellisestä yrityksestä, voit lisätä toimintoon vihjeen näin:
kun koira koskettaa kosketuskeppiä, sano naksusana ja anna makupala. Heti makupalan annettuasi sano "koske", jolloin koira koskettaa keppiä syötyään makupalansa ja saa palkinnon uudesta suorituksesta. Sano "koske" taas ennen kuin koira on jo ehtinyt aloittaa päänsä kääntämistä koskettaakseen. Näin koira "tottelee käskyäsi" ikään kuin vahingossa ja vihje yhdistyy koiran mielessä juuri siihen asiaan, johon haluatkin sen yhdistyvän.

Kun koira on koskenut vihjeestä muutamia kymmeniä kertoja, jätä sanomatta "koske" koiran saatua palkintonsa ja kun koira koskettaa keppiä ilman vihjettä, älä sano naksusanaa äläkä palkitse, vaan siirrä kohde hetkeksi selkäsi taakse piiloon. Ota kohde hetken päästä esiin ja anna vihjesana, jolloin koira saa taas palkkion. Voit jättää vihjesanan nyt sanomatta aina välistä, jolloin koira ei tietenkään saa palkintoa, mutta katso kuitenkin että koiralla on enemmän mahdollisuuksia palkinnon saamiseen kuin epäonnistumiseen. Kun koira ei enää koske kohteeseen ilman vihjesanaa on vihjeen lisääminen onnistunut. Älä koskaan lopeta harjoittelukertaa koiran epäonnistumiseen.